Maria putosi istualleen ja tuijotti jäykästi ikäänkuin tajuttomana patruuniin.
—Entä sitten? Sinulle ei tule hätää, vaikka leskeksikin jäisit.
Marialle lensi päähän se ajatus, että tämä oli jumalan rangaistus hänen synnistään; pelko ja kauhistus tahtoivat vallata hänet. Patruunin luokse hän ryömi ja tarttui kiinni hänen polviinsa.
—Elkää heittäkö minua, hyvä patruuni, elkää heittäkö minua, tehkää minulle mitä tahdotte, mutta elkää heittäkö!
VII.
Maria koetteli uutta leninkiään, joka oli tehty oikein muotilehden mukaan, päällyshameen ja körttien kanssa. Taakse oli pantu vanteita, että seisoi melkein yhtä korkealla kuin herrasnaistenkin. Hän katseli toiselle ja toiselle kupeelle. Hyvin oli nätti hänen mielestään. Tämän hän nyt pitäisi päällään patruunin tulemaan asti. Ei sinne pitkältä enää ollutkaan. Maria silmäili kelloa—tunnin päästä hänen tavallinen aikansa oli.
Hän sieppasi peilin käteensä ja tarkasti siinä kasvojaan. Patruuni kehui häntä joka kerta niin kauniiksi—eikä suotta! Nuo silmäkulmat olisivat vaan saaneet olla mustemmat. Hän otti hiilen uunista ja nokesi niitä koetteeksi vähäisen. Vähäisen vaan aluksi, ettei patruuni huomaisi.
Ei hänellä tulisi hätää olemaan niin kauvan kuin kauneus pysyisi. Ja miksei se pysyisi—? Nuo lapset hän toimittaisi maalle, jos Ville kuolisi. Patruuna luuli varmasti, ettei hän enää sieltä hengissä palaisi. Ei hätäpäivää nyt—!
Mutta mikä neuvo olisi häntä auttanut, ellei patruuni olisi tullut? Puutetta hän olisi kärsinyt jo parast'aikaa ja sitten—leskenä kolmen pienen lapsen kanssa! Köyhäinhoitoon olisi täytynyt turvautua, eihän siinä muu olisi auttanut. Häntä puistatti.
Maria otti kaapista viinipullon, jonka patruuni edellisenä iltana oli tuonut, ja asetti sen ynnä lasit valmiiksi pöydälle. Hyvää viiniä, he eilen siitä joivat jo puolet. Vähän enemmänkin—? Hän piteli pulloa tulta vasten ja mittaili silmillään.