Yrjö iski kirveensä halkoon kiinni ja läksi tupaan.
Hän istui vielä penkin päässä ja söi, kun Kalle tuli ovesta sisään.
—No, täällähän se nyt on. Hyv' iltaa, Yrjö! Tokko sinä minua enää muistatkaan?
Yrjö punastui.
—Mehän opettelimme lukemaan ennen yhdessä. Ja sinä pääsit minusta edelle. Mutta tulepas nyt katsomaan kirjojani. Niistä tuskin saat tolkkua.
Hän vei Yrjön kammariinsa ja antoi hänelle yhden vieraskielisen kirjan toisensa perästä käteen.
—Luepas! hän nauraen sanoi.
—Enhän minä osaa. Lieneekö latinaa?
—Latinaa se on. Ja tuo on kreikan kieltä. Täällä sitten vielä ranskaa, saksaa, venättä—
Yrjö hämmästyi sitä opin paljoutta ja kiirehti panemaan kirjoja takaisin pöydälle;