Tultiin ylämäkeen. Otto antoi hevosten astua käyden.
—Muistatko, Aina—hän kääntyi ja katsoi minuun, muistatko kun olimme kerran heinäladossa tuolla sadetta pitämässä?
—Niin, miksi en sitä muistaisi. Silloin olimme vallattomia kuin pienet lapset.
—Ja iloisia! Sinäkin uskalsit—
—No, ole vaiti.
—Kertokaa, kertokaa—mitä hän uskalsi? huusi Emmi.
—Otto, et saa kertoa. Minä kiellän.
—Mutta eihän se ole mitään vaarallista.
—Vaikka—
—Aina, oletko lapsellinen?