* * * * *
Porona oli puotirakennus, pari hiiltynyttä seinää seisoi vaan enää pystyssä. Kirjat, varastot, kaikki olivat palaneet. Kitkerä katko levisi ympärille.
Elli itki, kun seuraavana aamuna katseli hävityksen surkeutta. Mutta asuinrakennus oli säilynyt.
Sieltä hän löysi Hermanin, joka toimitteli huonekaluja takaisin paikoilleen.
—Voi, Herman, Herman!
Hän kietoi käsivarsiaan Hermanin kaulaan.
—Eläs nyt, minä en jouda.
Herman sysäsi hänet hiljaa luotaan; kaappia kannettiin huoneesen ja Elli väistyi syrjään tieltä. Odotti, että Herman kääntyisi häneen, kun olivat saaneet sen sijoilleen.
Mutta silloin jo tuotiin pöytiä, tuolia ja muita tavaroita. Hän seisoi siinä neuvottomana, ei osannut käydä käsiksi mihinkään, joutui vaan aina muiden tielle.
—Etköhän menisi sinne lasten luokse siksi kun saamme täällä järjestykseen, sanoi Herman.