—On kaiketikin. Katsoitko kaikista huoneista?
—Enhän minä ihan kaikista.
—Siinäpä se. Kyllä hän on siellä jossain. Ei hän karkuun ole mennyt.
Viskaali katseli häntä. Olisiko huomannut, että hän valehteli, ja että hän peitteli hirveätä, salaista rikosta? Jos hänessä nyt vasta syntyikin epäluulo? Täytyi koettaa sitä haihduttaa…
—Minä olen vallan sekaisin. Mutta eihän se kumma, semmoinen säikähdys…
Viskaali vaan katsoi häneen.
—Säikähtäähän tulipaloa muutenkin, mitä sitten kun se on omassa talossa. Olin aivan pyörtyä, kun niin peljästyin. En ole siitä tointunut vieläkään.
—Menisit nyt levolle että rauhoittuisit, sanoi Herman. Taikka menisinkö hakemaan lääkäriä?
—Ei lääkäriä, ei millään lailla! Elä hae lääkäriä.
Elli tiesi, että lääkärillä on tarkka silmä huomaamaan erityiset mielenliikkeet.