—Eikö tämä ole hauskaa, Hilma, sano!
—On, niin äärettömästi!
—Minulla ei vielä elämässä ole ollut näin ihmeesti hauskaa.
—Eikä minulla.
—Mutta kuule—!
Aina seisahtui, hänelle iski merkillinen ajatus päähän.
—Kuule, Hilma!
—Kuulenhan minä.
—Emmekö riisu kenkiä ja sukkia jaloistamme?
—Taivas—mitä sinä ajattelet?