—Että menisimme avojaloin ylös torniin?
Hilma kuunteli ihmeissään, ei tahtonut oikein vielä tajuta.
—Avojaloin ylös torniin?
—No niin, niin!
—Entä sukat ja kengät? Kantaisimmeko niitä käsissämme?
—Emmekä kantaisi. Piilottaisimme tänne johonkin pensaasen, ei niitä sieltä kukaan keksi, ja sitten tullessa otamme jalkaan taas.
—Olisihan se jotakin—mutta uskallammeko? jos sattuisi tornissa olemaan ihmisiä?
—Vielä mitä. Eipä täällä näy ketään.
Aina istui jo kivellä ja veti kenkää jalastaan.
—Ettäkö todellakin aijot?