Fanny ei aivan heti vastannut.
—Sano, minkätähden?
—Kun minä tahtoisin opettajattareksi.
—Saat kai niitä paikkoja täällä omassa kaupungissakin, kun maltat odottaa. Onhan täällä niin paljon kouluja.
—En minä tänne. Maalle ennemmin, tahi johonkin muuanne.
—Hän tahtoo pois kotoa, sanoi äiti ja katsoi isään.
—Eikö sinulla ole hyvä olla täällä vanhempiesi luona? kysyi isä. Liiankin hyvä. Saat kaikkea, mitä ikinä mielesi tekee. Vai onko valittamisen syytä? Puuttuuko sinulta jotain?
Fanny loi silmänsä alas, hiveli kirjaa, joka oli hänellä kädessä eikä virkkanut mitään.
—Sano pois, sano! Puuttuuko sinulta jotain?
—Ei, kuiskasi Fanny ja painoi päänsä vielä alemmaksi.