—Ossi, hän kuiskasi,—Ossi, Ossi!
Mikä ääretön nautinto saada mainita hänen nimeään! Se olikin kaunein nimi maailmassa.
—Ossi, Ossi, Ossi—.
Mutta siinäpä hänen unelmansa keskeytettiinkin. Äiti huusi häntä ikkunasta.
—Täällä olen, äiti, täällä, vastasi Aili.
—Tule ylös, ompelija on tullut.
Kalpea, hiljainen nainen seisoi huoneessa, mittanauha kädessä, häntä odottamassa. Martha Rainio—Aili tunsi hänet ennestään, monta pukua oli sama ompelija hänelle jo tehnyt.
—Ette saa nyt ottaa työtä mihinkään muuanne, varoitti rouva Römer Marthaa, meillä tulee sitä riittämään teille syksyyn asti. Mielellänne kai te olettekin kesäajan täällä maalla, vai kuinka?
—Kyllähän minä saatan olla, vastasi Martha.
Hänen kasvonsa pysyivät kuitenkin yhtä liikkumattomina ja totisina, ei pieninkään väre osoittanut, tekikö ehdotus häneen suotuisan vaikutuksen vai ei.