—Jäättekö sitten ihan varmaan tänne koko kesäksi, Martha? kysyi Aili.
Se olisi niin hauskaa. Me ompelisimme yhdessä päivät päätään.
—Malttaisittekohan? hymyili Martha.
—Kyllä, tietystikin. Paitsi en niinä aikoina, kun Ossi on täällä.
—Onko teidän sulhasenne nimi Ossi?
—On. Niin kyllähän muut sanovat häntä Oskariksi, mutta Ossi on minusta paljon somempi nimi. Eikös teistäkin?
—Kyllä.
Martha kumartui alas ottamaan hameen mittaa. Aili ihmetteli hänen kaunista mustaa palmikkoaan, joka oli kierretty päälaelle hopeisen nuolen ympäri.
—Ja hän on muutenkin niin kaunis. Pitkä ja solakka. Ja luonteeltaan erinomaisen rakastettava, sen sanovat kaikki.
—Hän tietysti pitää teistä äärettömästi?
—En tiedä.