—Pannaan verhot ikkunaan.
—Niin,—se vielä puuttuisi! Hyvin tässä on valoisata muutenkaan.
—Sitten minä tiedän toisen ja paremman neuvon.
—No, antaapas kuulla.
—Ettei salli semmoisten asiain painaa mieltä.
—Niin, mutta kun minä en ymmärrä, minkätähden Jumala suo heille niin suurta menestystä, tuommoisille rahan himoisille kuin nuo ovat, jotka eivät suinkaan säälisi toista, vaikka nylkisivät puille paljaille.
—No, mitä siihen tulee, Anna hyvä, niin emme me ihmisraukat täällä kykene toisiamme moittimaan. Yhdellä on yksi vika, toisella toinen, syntisiä ja puuttuvaisia olemme kaikki.
—Mitäs varten sitten toisella pitää oleman suurempaa menestystä kuin toisellakaan.
—Jumala rakastaa meitä kaikkia ja antaa yhtä lajia hyvyyttä yhdelle, toista toiselle, sen mukaan kuin aina parhaaksi näkee.
Samassa Antin pää pisti esille kammarin ovelta.