—Tulkaa lapsetkin kiittämään Eliasta ja Annaa, hän kehoitti.

—Mitäs joutavia, sanoi Elias.

Mutta Henni kipusi jo hänen polvilleen ja kietoi molemmat kätensä hänen kaulaansa. Ja Antti antoi heille molemmille kättä ja kumarsi. Saimi samoin.

—Antti kouluutetaan tohtoriksi, sanoi Anna.

Eevi ei kyennyt virkkamaan mitään. Silmät uiskentelivat vielä kyynelissä, mutta kun hän ne loi molempiin herttaisiin apulaisiinsa ja pienokaisiinsa, jotka aivan kuin pienet sääsket nyt häärivät siinä heidän ympärillään, loisti kyynelten läpi sulaa rakkautta, iloa ja onnea.

—Ja mikäs tästä Saimista sitten tehdään, kysyi Anna, joka oli nostanut hänen käsivarrelleen.

—Minä tahdon piiaksi, että saan pestä pyykkiä, sanoi Saimi.

—Ole nyt—!

He räjähtivät kaikki makeaan nauruun, johon lapsetkin yhtyivät, vaikkeivät ensinkään tajunneet, mille siinä oikeastaan naurettiin.

II. Kadun toisella puolen.