—Mitäs sinua saa ajella kymmenen kertaa, ennenkuin nouset.
Emmi hoippuroitsi ylös; päätä huumasi, hän oli vähällä kaatua.
—Valele silmiäsi kylmällä vedellä, niin selviät paremmin, neuvoi
Silja.
Mutta Emmi ei joutunut sitä tekemään, sillä kellon ääni taaskin kuului. Hän oli saanut hameet päälleen, silitti kahden käden hiuksiaan, hieroi silmiä tuon tuostakin ja kiirehti sisään.
—Minä olen kolme kertaa soittanut, sanoi rouva.
Emmi ei puhunut mitään, otti vaan Lillin hänen vierestään syliinsä.
—Pane sille kuivaa ympärille ja vie kätkyeen; ei se kumminkaan enää viereen nuku.
Rouva kääntyi toiselle kyljelleen ja ummisti silmänsä. Kätkyt oli viereisessä huoneessa; sinne läksi nyt Emmi lapsen kanssa. Kiedottuaan sen kuiviin kääreihin alkoi hän tuudittaa ja laulaa. Joku ajatus aina välillä heräsi, ei suuri eikä mutkainen, vaikka sai se laulun keskeytymään yhtäkaikki.
—Hs hss s. Aa aa aa a.—Nuku pois, lapseni, nuku. Tuutuu tupakkarulla. Kuka sun käski tänne tulla—voi, herra, kuinka nukuttaa.—Tulin pitkin Turun tietä, Porin tietä pötköttelin.—Silja miekkonen vetää vielä unta.—Tulin pitkin Turun tietä, Porin tietä pötköttelin.—Hs hss hss s. Aa aa aa aa a—.
Lilli nukkui ja silloin kallistui Emmikin lattialle pitkäkseen kätkyen viereen. Käsivarren pani päänsä alle ja ennen pitkää hän oli sikeässä unessa. Ei tiennyt mitään, vaikka Lilli melkein samaa päätä heräsi, hieroi nenäänsä ja katsoi kummastuen ympärilleen kun ei ketään ollut hänen luonaan. Hän pyrki nousemaan, vaan ei jaksanut; siihen sijaan hän pääsi syrjälleen ja sai päänsä kätkyen laidalle. Nyt hän älysi Emmin, ihastui ja koetti jokeltaen tarttua häneen kiinni. Silloin kallistui kätkyt. Hän vierähti alas ja löi otsansa kätkyen jalkaan.