—Saanko luvan, neiti? lausui tämä heti, kumartaen Siirille.
—Kiitoksia, en minä tanssi enää tänä iltana.
Hän veti loukkaantuneena kätensä Sannin kaulasta pois ja aikoi lähteä.
Mutta Sanni tarttui häneen kiinni.
—Siiri, rakas Siiri, oletko minulle vihainen?
—En; kuinka niin?
—Oletpa. Ihan varmaan olet.
—Vaiti nyt, ja päästä minut.
—Mihinkä menet?
—Omalle paikalleni, tuonne.
Kaukaisimmassa sopessa, kahden vanhemman naisen välissä hän istui. Ja sieltä hän tarkasti Sannia, joka taas iloisesti jatkoi puhetta Körnerin kanssa, aivan kuin ei sitä mikään olisi keskeyttänytkään.