PELTOLA. Niinkö luulette, naapuri? Entä jos hän pyytäisi Loviisaa?
Antaisitteko hänelle tyttärenne?
UKONNIEMI. Miks'ei,—parempaa vävyä en voisi toivoakaan.
PELTOLA. Oikeinko todella? Annatte siis Loviisan Niilolle emännäksi?
UKONNIEMI. Jos vaan nuoret itse haluavat yhteen mennä, niin (nousee) en minä puolestani ole vastaan.
PELTOLA (nousee myöskin). Vielä tänä iltana täytyy meidän saada asia selville. Mitähän, jos lähtisimme tuonne ylös nyt, arvelen heidän jo kohdakkoin panevan kokon tuleen. Mutta tuossahan tuleekin Niilo, juuri kuin käsketty.
NIILO (tulee vasemmalta). Siellä aikovat jo sytyttää kokkoa. Tahdotteko katsoa sitä täältä, vai tuletteko ennen sinne luokse?
PELTOLA. Kai me sinne tulemme (erikseen Ukonniemelle). Menkää edellä, minä sillä välin puhun täällä pari sanaa Niilolle—ymmärrättehän?
UKONNIEMI. Kyllä—kyllä ymmärrän.
PELTOLA. Ja jos tilaisuutta olisi puhutella Loviisaa siellä erikseen, niin—ymmärrättehän?
UKONNIEMI. Niin—kyllä—kyllä ymmärrän (menee vasempaan).