ANNA (hetken kiikuttuaan). Tuopa minulle vähän maitoa juodakseni, Elli!
ELLI. Minä tuon heti, kun olen vaan Mustikin loppuun asti lypsänyt.
EERO. Saattaisit sinä tulla tännekin juomaan.
ANNA. Ei ole tarvis vaivata itseään, ellei tahdo, koska on vara piikaa pitää.
ELLI (tuo korttelilla maitoa ja antaa Annalle).
ANNA. Odota, saat viedä astian pois samalla. (Juotuaan.) Minä sanon sinulle sanan aikanaan, Elli. Elä anna Eeron herättää itsessäsi mitään turhia toiveita. Eero, näes, on vielä nuori, hänen mielensä voi monta kertaa muuttua,—ja—niitä saattaa sitä paitse olla muitakin, jotka sinua ajattelevat,—Mauno esimerkiksi—.
ELLI (vähän hämillään, juoksee nauraen pois). Mitä joutavia! Sinä teet minusta pilkkaa, Anna.
ANNA (laskeutuu kiikusta, seisoo hetken ajatuksissa). Niin, nyt panin Maunon asian hyvälle alulle, luulemma, vaikka olenkin vaan— polttoviholainen.
MAUNO (tulee reippaasti vasemmalta). No, arvasinpas. Tänne sinä karkasit.
ANNA (poimii kukkia maasta; on vaiti).