MAUNO. Minkätähden meistä erosit, Anna?
ANNA. Ilman vaan.
MAUNO. Tule takaisin; sinne kerääntyy yhä enemmän nuorta väkeä.
ANNA. Ei minua haluta.
MAUNO. Arvelimme lähteä Sorsakosken aholle leikkimään. Siellä iloa ja riemua syntyy tänä iltana. Voi, Helsinki! Tule pois joukkoon, Anna.
ANNA (kääntyy pois välinpitämättömänä, hyräilee ja poimii kukkia).
MAUNO (lähenee ja katsoo häntä silmiin). Mitä? Ollaanko me vielä hiukan nurpeissamme tuosta äskeisestä kiistasta?
ANNA. Kiistasta?
MAUNO. Niin,—sanoinhan sinua polttoviholaiseksi.
ANNA (keikahuttaen päätään). Hyh! Siitäkö minä välittäisin. Sanoitpa sinä minua miksi hyvänsä, se on juuri yhdentekevä.