PELTOLA. He, mitä nyt? Oletko järjilläsi poika? Loviisa on rikkain ja kaunein tyttö koko paikkakunnalla; mistä luulet paremman saavasi?
NIILO. En välitä paremmasta enkä huonommasta. Pitäisikö minun vasten tahtoani naimaan mennä?
PELTOLA. Sinä vaan suotta ujostelet ja olet sentähden vastahakoinen. Kas, tuolla jo Ukonniemi tulee tyttärineen. Ota nyt iloisempi muoto ja jätä asia minun huostaani.
NIILO. Isä, antakaa olla tuonnemmaksi. Minä en—
PELTOLA. Vaiti, vaiti! (Ukonniemi ja Loviisa tulevat )
PELTOLA. No, naapuri, joko olette puhunut tyttärellenne asiasta, ja mitä hän siihen sanoo?
UKONNIEMI. Annoinhan hänelle vähän vihiä siitä, mutta pyytäköön nyt
Niilo itse häneltä vastausta.
NIILO. Loviisa—tässä on—en tiedä kuinka selittäisin—tässä on tapahtunut—
PELTOLA. Mitä suotta poikaa kiusaatte,—näettehän, hyvät ystävät, kuinka hän ujostelee.
NIILO. Sanoinhan teille, isä—