NIILO (tulee äkkiä esiin). Syleile minua, minua yksin vaan, Helena!
HELENA. Mitä?—Kas, Niilohan se on.
NIILO. Entinen uskollinen leikkitoverisi.
HELENA (laskee jälleen vakkansa maahan). Kuinka voit, Niilo? Olethan kasvanut niin suureksi ja tullut niin—
NIILO. Niin—? Sano pois, miksikä olen tullut mielestäsi?
HELENA. No, et juuri miksikään.
NIILO. Nyt viisastelet. Etkö aikonut sanoa, että minusta on tullut potra poika?
HELENA. Semmoistako luulit tarkoittaneeni? Hui, hai, kaikkea muuta!
NIILO. No, tarkoitit mitä hyvänsä, mutta syleile minua nyt niinkuin lupasit, Helena.
HELENA. Kas, kas, mikä velikulta sinä olet, koska olisin semmoista luvannut?