ROINILA (jamaten). Niin, suojeliko! Kaikki sen Leenankin päähän menee. Etkö näe, että tyttö on sekaisin vallan? Ja ihmekö se on? Kuinka hänen heikko verensä voisi tätä kaikkea kestää? Lämmittäkää sauna ja kylvettäkää ja hierokaa häntä, minä lähden nyt. (Menee kiirein askelin vasempaan, mutta töyttää Sannaan, joka juoksujalkaa tulee samalta suunnalta) Herran poika!
SANNA (läähättäen). Hän tulee! Hän tulee!
ROINILA. Joko? Missä? Sano pian!
SANNA. Tuolla, tuolla! Voi pahanen päivä, kuinka olen hengästynyt!
(Puhaltelee ja pitelee sivuistaan.)
ROINILA. Näitkö häntä?
SANNA. Totta kai, mistä sen muuten tietäisin. Puuh—puuh—puuh!
ROINILA. Maantietäkö hän tulee, vai oikotietäkö?
SANNA. Maantietä, maantietä. Tuossa paikassa hän on täällä. Minä juoksin edeltäpäin teille sanaa tuomaan.
ROINILA. Hän on jo sitten varsin likellä. Kaupungista päin hän, tiedämmä, tulee?
SANNA. Eikä,—ei! Tuolta ne tuovat häntä järveltä päin.