NIILO. Ei, minä en laske sinua, Helena, ennenkuin vastaat.
HELENA. Niilo, Niilo, sinä et tiedä, mitä teet. Anna minun mennä.
LOVIISA (tulee äkkiä vasemmalta). Ooh, mitä pitää mun näkemäni.—Kas vaan, Aholan Helena se, näemmä, onkin. Joko kaupungissa oli miehistä puute, koska täytyy tulla tänne toisten sulhasia viettelemään?
HELENA (erikseen). Toisten sulhasia, sanoi hän? (Ääneen.) Mitä tarkoitat, Loviisa?
LOVIISA. Mitäkö tarkoitan? Etkö ymmärrä enää selvää puhetta. Oi, että maa elävänä nielisi kitaansa kaikki sinun kaltaisesi naiset!
HOPPULAINEN (tulee nuorten kanssa vasemmalta). Sepä hurskas toivo!
NUORET. Mitä täällä on tapahtunut?
HELENA (erikseen). Toisten sulhasia?
HOPPULAINEN. No, hei! Aholan Helenahan se totta maar' onkin. Terve, terve! Kuinka hurisee? Muistatko vielä, miss' noit' rontikoi' kasvaa, puuss' vai maass'?
HELENA. Jättäkää minut rauhaan, Hoppulainen.