OLLI. No, Roinila, mitäs sanotte? Eikös tuo peto ole meillä kiinni nyt?
MAUNO. Peto sinä olet itse ja petoja olette kaikki, jotka salassa väijytte ja karkaatte monissa miehin yhden kimppuun.
OLLI. Niin, kyllä sen uskon. Sinun mielestäsi olisi, tiedämmä, ollut parempi, jos murhaajan olisimme antaneet rauhassa karkuun päästä. Näes, Anna, kuinka ohraisesti tuon veijarin kävi. Et taida kauppojasi katua, vai mitä? Kyllä saisit nyt aika lailla itkua pusertaa, jos olisit hänen kanssaan komplottiin ruvennut.
MAUNO. Kiusa ja kuolema! Ilkutko vielä? Katso, etten vimmastu!
OLLI. Ja sinun vimmaasiko me pelkäisimme. Ha, ha, ha, oikein naurattaa. Mutta arvatkaas, hyvä väki, kuinka vallesmanninkin silmät pystyyn käyvät, kun näkee, että peri perältäkin saimme tuon roiston kiinni. Ei hän sitä enää ollenkaan toivonut.
MAUNO. Luulet nyt suurenkin urotyön tehneesi. Varjele meitä! Ehkä saat tästä vielä kunniamerkin rintaasi.
ROINILA. Mauno, ilmoita meille totuus? Oletko tehnyt sen työn, josta sinua syytetään?
MAUNO. Ettekö sitä tiedä te, jotka minun kiinni panette ja revitte minua pahemmin kuin koiraa?
OLLI. Miks'emme sitä tietäisi?
SANNA. Samaa minäkin sanon, miks'emme sitä tietäisi.