MAUNO. No, mitäs sitten kysytte?
LEENA. Siinä sen nyt kuulit, Elli.
SANNA. Ja minä olen valmis vaikka tällä hetkellä panemaan kaksi sormea kirjalle—
MAUNO. Pane kaikki kymmenen yksin tein.
SANNA. No, vaikka kaksikymmentä, jos niin vaaditaan ja jos Luoja olisi minulle niin monta antanut.
MAUNO. Käytä varpaitasi lisänä, sillä siitä pulasta pääset.
SANNA. Hyi, jumalaton sinua! Ettet vähän häpeä! Varpaitaniko minä kirjalle panisin! Kuulkaa päälle te kaikki, vieraitten miesten puolesta! Hän herjaa lakia ja korkeaa oikeutta. Käskee minua vannomaan varpaillani. Mutta malta sinä, sen vietävä! Kun tämä rotakollaan pannaan, niin muistat sinä ne sanat sanoneesi, niin, muistat vaan. Nauratko siinä vielä? Totta totisesti, hän sietäisi saada vähän selkäänsä.
OLLI. Ehkä annamme hänelle pienen löylytyksen hyväksi aluksi.
ANNA. Katala!
ROINILA. Se on vastoin lakia ja oikeutta!