SANNA. Suuri kiitos, hi, hi, hi, paljon kiitoksia! (Erikseen.) Ei tuolla
Mauno pahalla hullumpi sydän sentään olisi. (Menee tupaan.)
OLLI (on koetellut köyden vahvuutta). Jos sitten köyttäisimme miestä.
ANNA. Antakaa hänen olla! Miksi noin menettelette hänen kanssaan?
MAUNO. Köyttäkää päälle vaan, ja pankaa vaikka rautoihin, jos mielenne tekee. Ei haittaa yhtään.
OLLI. Ei haittaakaan. (Sitoo.)
ANNA. Isä, elä salli! Muista kuinka monta vuotta Mauno sinua uskollisesti palveli!
ROINILA. Niin, Olli, onkohan tuo tarpeellista?
OLLI. Mitä se Anna puhuu? Uskollisesti? Vaivaista uskollisuutta. Kun ei saanut tytärtä itselleen viekoitelluksi, niin ottaa pojan hengiltä. Kannattaa sitten vielä uskollisuudesta puhua.
MAUNO. Sanos muuta. Sido kovempaan!
ROINILA. Mutta yhtäkaikki—elä, elä pane, Olli!