PENTTULA. Koskessa kivi on kovassa, vaan kovemmin pysyy Penttula sanassaan.
LOVIISA. Luonnon haltiat nyt avukseni tulevat—
PENTTULA. Minun sanani voimasta.
LOVIISA. Ja Niilon mieli kääntyy Helenasta eriskummallisen, käsittämättömän vaikutuksen kautta.
PENTTULA. Luotteheni sen matkaan saa.
LOVIISA. Hän Helenan hylkää, ja sitten … sitten… Penttula, sanokaa minulle suoraan, kuka mielestänne on kauniin tyttö tällä paikkakunnalla?
PENTTULA. Kuka siinä teille vertoja vetäisi.
LOVIISA. Ei kukaan, eikö niin? Mutta mikä sai Niilon minusta luopumaan juuri samassa, kun hän oli minua kosinut?
PENTTULA. Katehien kirot tässä maailmassa paljon pahaa vaikuttavat.
LOVIISA. Katehien kirot! Voi poloinen päiviäni, kirojen alaiseksi olen varmaankin joutunut, ei epäilemistä ollenkaan. Mikä tulee minulle neuvoksi, sanokaa, Penttula, mikä auttaa minua onnetonta niistä?