HOPPULAINEN. Soromnoo, yhdentekevä! Täytä pullo! (Antaa pullon
Penttulalle.)
PENTTULA. Ja sinä tulet Antin kanssa?
HOPPULAINEN. Aivan varmaan. Laske pullo täyteen vaan.
PENTTULA. Täyteen, tietysti täyteen. (Kumartuu tynnyrin eteen.)
HOPPULAINEN (lähenee vähän pöytää). Tuossa on hänellä kamalat työkalunsa. Kuules, Penttula, opeta minullekin noita syntyjä syviä, asioita ainaisia, että tulisi minustakin jonkunlainen poppamies.
PENTTULA. Sinulla ei ole siihen luontoa.
HOPPULAINEN. Niinkö luulet? Saatatpa olla oikeassa. Laske pullo täyteen vaan.
PENTTULA. Siihen ei pisaraakaan enempää mahdu. Kas tässä!
HOPPULAINEN. Tattis, mamma, sanoi Lotan Mikko. (Ryyppää) Vott, hyvä on! (Lyö suullisen pulloonsa ja pistää sen taskuunsa) Matta tekisi minun sittenkin mieleni ruveta tietäjäksi, että saisin vähän rahoja kokoon, kun tästä naimaan menen.
PENTTULA. Tee työtä ennemmin.