HELENA. Isä kulta, älä ole niin paljon tuon Hoppulaisen parissa,—ei hän ole mikään hyvä ihminen.
ANTTI. Älä sinä yhtään Hoppulaista moiti, hän aikoo sinut naida.
HELENA. Vai niin! Ja antaisitko sinä, isä, lapsesi Hoppulaiselle vaimoksi?
ANTTI. Miksikäs ei? Kyllä Hoppulainen siinä vaimonsa elättää kuin joku muukin. Hän pystyy työhön mihin tahansa ja on hyväluontoinen, sen takaan.
HELENA. Ja viinaan menevä.
ANTTI. Se ei haittaa ollenkaan. Miehen voimakas luonto vaatii vähän väkevää virvokkeeksi, muutoin se tulee laimeaksi ja veteläksi kuin heikon naisen.
HELENA. Oli miten oli, mutta en minä Hoppulaiselle kumminkaan mene.
ANTTI. Luulet kai paremman saavasi.
HELENA. Vaikka en ikänäni miestä saisi, en hänestä sittenkään huolisi.
HOPPULAINEN (laulaa ulkona).