NIILO. Eikö mitään selitystä?
HELENA. Ei mitään—ei mitään?
NIILO. Niinpä en voi muuta kuin surkutella sinua, tyttöparka.
HELENA. Niilo!
NIILO. Minä katkaisen siteen, joka äsken solmittiin, minä repäisen kuvasi sydämmestäni, vaikka verta se vuotaisi.
HELENA. Niilo!
(Vanginvartija aukaisee oven.)
VARTIJA. Aika on kulunut.
NIILO. Jumala olkoon meille armollinen! Jää hyvästi—ainiaaksi! (Menee vartijan kanssa ovesta.)
HELENA. Niilo! (Pyörtyy.)