PENTTULA. Kurja, katala nainen! Äänettömänä hän seisoo, vaikka tietää olevansa onnettomuuteni alku ja juuri. Voi, että tästä vielä pääsisin ja voisin sinulle kostaa—kauheasti kostaa.
NIILO. Ylös, mies! Miksi viivyttelemme vielä tässä, kun joka hetki on katkeruuden lisäystä hänelle, joka syyttömästi vankeudessa istuu.
PENTTULA. Ooh—minä olen hukassa.
HOPPULAINEN. Miesparka! Annetaan hänen mennä karkuun.
NIILO. Sinä unohdat, että Helena istuu vankeudessa, josta hän ei pääse, ennenkun asian oikea laita ilmi tulee.
HOPPULAINEN. Onhan tässä kyllä niitä, jotka voivat asiassa todistaa.
PENTTULA. Niin, onhan tässä. Päästäkää minut, tehkää niinkuin Hoppulainen sanoo,—minä menen Lapinmaahan enkä ikinä enää takaisin tule.
PELTOLA. Ei käy se laatuun, että me syyllisen vapaaksi päästäisimme, sitten kuin viattoman ensin olemme vankeuteen toimittaneet.
KAIKKI. Ei,—se olisi konnamaista. Vankeuteen hän on toimitettava,— vankeuteen! (Tarttuvat kiinni Penttulaan ja vievät hänet pois.)
(Näyttämö hetken aikaa tyhjänä. Antti ja Maria tulevat vasemmalta.)