(Lakkaa laulamasta ja katsoo tyttöihin, jotka hänelle nauravat.)
Hei,—onhan täällä, näemmä, väkeä enemmän kuin helluntain epistolassa.
Ovatko nuo tytöt kaikki tästä kylästä?
EERO. Katso tarkkaan että näet.
HOPPULAINEN. Mikäpä niitä poskistaan tuntee, sanoi Erkkilä sikojaan. Taitaa vaan olla yksi Huittisten mukula, toinen Loimaan vasikka, kolmas Viaporin värintyöri, neljäs Vesilahdesta kotoisin.
NIILO. Mutta eiköhän olisi jo aika kokkoa laittaa?
EERO. Olisipa hyvinkin. Mihinkä se vaan laitettaisiin?
PELTOLA. Tuolta vuorelta se parhaiten loistaisi.
KAIKKI. Varmaankin. Sinne se pitää laittaa.
HOPPULAINEN. No, kommen hiit, konkkapolvet. Pelimanni käy edellä ja soittaa marssia, muut astuvat jäljessä, mutta hyvässä järjestyksessä, ettette mene sekaisin kuin Lonkan lapset.
PELTOLA. Kerätkää te nuoret sinne aineet valmiiksi, kyllä mekin täältä tulemme siksi kuin kokko palamaan pannaan.
HOPPULAINEN. Uls ja mars', sanoi Siukko poikiaan. (Soittaa marssia ja menee edellä vasempaan; laulaen seuraavat häntä kaikki muut paitsi Ukonniemi ja Peltola.)