HELENA. Herra panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä.
MARIA. Helena!
HELENA (juoksee äitinsä syliin). Pelastettu! vapaa! Isä, äiti! Sulkekaa minua syliinne,—tehkää se ilman epäilystä, sillä puhdas olen ja viaton Jumalan ja ihmisten edessä rikokseen, josta minua syytettiin.
MARIA. Herra taivaassa kiitetty olkoon!
ANTTI. Kuinka tämä on mahdollista?
HELENA. Totuus on tullut ilmi, isä.
ANTTI. Mutta, lapsikulta,—minä en ymmärrä.—Minkätähden otit syyksesi rikoksen, johon olit viaton?
HELENA. Niin—näethän isä—tuo huivi—
ANTTI. Huivi? Mikä huivi?
HELENA. Joka löytyi Peltolan suojasta—