KERTTU. Varsinnii kun oon niin rikas pjäälle pjäätteeks'. Ei niitä saantuhannen tyttöjä olekkaan joka oksalla. Sielläkään päin moailmoo tuskin on muita kuin minä ja tämä Ammaalia.
TOINI. Pyydän—Amelie.
HEIKKI (erikseen). Hänkin sadantuhannen?—Helkkari—!
KERTTU. Ameli—Ameli. Ka, kun en milloinkaan muista. Mutta sitähän min' oon aina ihmetellyt, ett'ei tuota Ammaaliaa
TOINI. Pyydän—Amelie.
KERTTU. Ett'ei tuota Amelita ole kukkaan kosinna.
TOINI (hermostuneesti). Mistä tiedät, ett'ei minua kukaan ole kosinut?
KERTTU. Noo, siitä voan sen pjäätän, kun oot jäänynnä vanhaks' piiaks'.
TOINI. Minä vanha piika? Ooh, Gertrud, että sinä voit minua noin loukata!
HEIKKI. Neiti Virnes laskee tietysti leikkiä. Eihän neiti Sidensnöre vielä mahda olla kahdenkymmenenkään ijässä.