"Roatikkoon, roatikkoon
Vanhat piiat pannaan,
Roatikkoon, roatikkoon,
Vanhat piiat pannaan.
Tuon, tuon Kyöpelin vuoren taa,
Ettei nuita, ettei nuita pojat nähdä soa"—
VALTER (erikseen). Sanokoon setä mitä hyvänsä, mutta minun täytyy päästä hänestä erilleni.
KERTTU (jatkaa laulua ja tanssia).
"Tuon, tuon, Kyöpelin vuoren taa,
Ettei nuita, ettei nuita pojat nähdä soa".
VALTER. Lopettakaa, serkku. Minä tahtoisin puhua pari vakavaa sanaa kanssanne.
KERTTU (läähättää). Hoastahan pois. Kyllä kuulen.
VALTER. Te tiedätte, että setä tahtoo meitä menemään naimisiin.
KERTTU. Ka', tiiänhän minä sen.
VALTER. Mistä lienee tuo tuuma pistänyt ukon päähän.—Ymmärrättehän, ett'ei se meitä sido kumpaakaan. Elkää suinkaan antako pakottaa itseänne. Punnitkaa asiaa tarkoin ja seuratkaa vaan omaa mieltänne.
KERTTU. Ka', mittee se punnihtemisesta paranoo? Tyyvynhän minä sinuun.