TOINI. Turha kysymys! Rakkauden kuumeessa hän vaan on, ettekö huomaa?
Onnellinen te, herra herrassööding, kun olette jo löytänyt omanne.
Sallikaa minun puristaa kättänne.
VALTER. Suokaa anteeksi—ei ole aikaa.—Heikki, missä on setäni?
HEIKKI. Tuolla alhaalla hän näkyi kävelevän.
TOINI. Sydämeni iloitsee teidän kanssanne, herra herrassööding.
VALTER (erikseen). Mene hornaan! Tuo on toinen hupsu. (Menee vasempaan.)
HEIKKI. Niin—hän on päässyt toiveittensa perille, hän. Mutta minä, poloinen, olen ijäisesti onneton.
TOINI. Onneton? Te, herra Hellstén? Miksi niin—jos saan luvan kysyä?
HEIKKI. Minä rakastan teitä, neiti Sidensnöre, rakastan ilman toivoa.
TOINI. Oi—ilman toivoa—mistä sen tiedätte?
HEIKKI. Te olette rikas, minä vaan köyhä konttoristi.