KAUPPANEUVOS. Ajatelkaa, ajatelkaa! Se on jo valmiiksi ajateltu eikä se siitä enää parane. Sunnuntaina pannaan kuulutuksiin.
VALTER. Ei, sanon minä—
KAUPPANEUVOS. Sunnuntaina pannaan kuulutuksiin—
VALTER. Ei, sanon minä!
KAUPPANEUVOS. Mutta pannaanpas. Saat nähdä, että pannaan—
HEIKKI (tulee kiireesti). Siellä tulee eräs nainen ratsupuvussa—eikö liene hän!
KAUPPANEUVOS. Ratsupuvussa? Kas vaan—hänelle ei kelvannutkaan ajaa vaunuissa.—Herra Hellstén, menkää sanomaan rouva Oksman'ille, että neiti Bertha on tullut. (Menee Kerttua vastaan.)
HEIKKI. Kyllä minä tässä! Juoksupoikana hän minua pitää. Mutta antaapas olla—kohta näytän, että olen yhtä suuri herra kuin ikinä hänkin. Niin, Valter, katso tätä miestä! (Lyö rintoihinsa.) Hän on rikas, sadan tuhannen omistaja!
VALTER. Entä sitten?
HEIKKI. Entä sitten? Etkö tiedä, mitä seuraa? Tästä puolin minua ei käsketä kuin koiraa: mene sinne, mene tuonne—vaan minä olen itse vuorostani käskijä ja muut saavat seisoa varpaillaan edessäni. (Menee.)