ELISABETH. Onko sinulla edes matto jo valmiina?
MAIJU. Tänä iltana minä sen lopetan yks' kaks'.
ELISABETH. Yks' kaks'! Niin sinä aina sanot ja joka kerta tulee kumminkin lopulta tulinen kiire.
MAIJU. Mamma nyt ei hätäilisi.—Aamulla leivotaan peparkakut, niin ovat tuoreita ja hyviä heidän tulemaansa.
ELISABETH. Pane nyt pois tuo pallo, se minua ihan kiusaa.
MAIJU. Panenhan minä.
ELISABETH. Suuri tyttö ja viitsii leikkiä vielä aivan kuin pieni lapsi.
MAIJU (panee pallon pois). »Suuri tyttö!» Hyvä! muistaako mamma nyt, että itse on sanonut minua suureksi tytöksi?
ELISABETH. Muistan, tietysti.
MAIJU. Ettei enää sanota, kun huvituksiin pyrin: »Mitä? Lapsihan sinä vielä olet!»