ELISABETH. Mutta katso että antavat Helsingin electa sokuria ja prima vehnäjauhoja.
MAIJU. Prima, sinileima—ymmärrän, herra katteini!
ELISABETH. Eläkä viivy kauvan.
MAIJU (menee eteiseen). En!
ELISABETH. Semmoinen tuulihattu!
MAIJU (hattu päässä, katsoo ovesta). Sanoiko mamma mitään?
ELISABETH. Sanoin, että—olet tuulihattu.
MAIJU. Mutta enpäs ole tuulihattu. Vai olenkosta?—Mamma ottaa sen sanan takaisin, muuten en lähdekään.—Enhän ole tuulihattu?
ELISABETH. No, et ole, et. Menehän nyt!
MAIJU. Ja saanko puhella puoli minuttia, jos sattuu joku tytöistä tulemaan vastaan?