ROUVA HAKE. Ajattelin tässä—mutta en oikein tiedä, kävisikö tuo laatuun—
SYLVI. Mitä ajattelitte? Hyvä rouva Hake, sanokaa, mitä ajattelitte?
ROUVA HAKE. Ajattelin vaan, että jos menisin itse häntä puhuttelemaan—
SYLVI. Voi, jos sen tekisitte? Hyvä, rakas rouva Hake, minä kiittäisin teitä polvillani. Voi, jos sen tekisitte!
ROUVA HAKE. No, totta maar! Minä menen ihan varmaan.
SYLVI. Kuinka hyvä te olette! Ja kuinka minä pidän teistä! Kiitoksia, rakas, rakas rouva Hake! (Suutelee hänen käsiään.) Kiitoksia, tuhansia kiitoksia!
ROUVA HAKE. Ei, herra siunaa, mitä te nyt—? Minun karkeita, ryppyisiä käsiäni—no, eipä totta vie, tuota ihmettä ole minulle vielä elämässäni tapahtunut.
SYLVI. Menettekö nyt heti, sanokaa? Ja tuotteko hänet jo mukananne, mitä?
ROUVA HAKE. Eikö olisi parasta, että lepäisitte ensin pikkuisen aikaa? Voisin mennä sitten illalla tai ehkä paremmin huomenna heti aamiaisen jälkeen—
SYLVI. Ei, hyvä, rakas rouva Hake, menkää nyt jo. Minä en voi nukkua hetkeäkään sitä ennen. Menkää nyt—!