ROUVA HAKE. Odottakaa—ääniä kuuluu tuolta alhaalta—. Ehkä siellä on joku, joka aikoo tänne?
SYLVI. Viktor—?
ROUVA HAKE. Ei—tarkastaja ja kaksi naista—en voi vielä nähdä heidän kasvojaan. Nousevat parast'aikaa portaita ylös. Nyt kääntyvät tänne päin. Oikein! Samat naiset, jotka oikeussalissa istuivat vastapäätä teitä, kuulijain joukossa. (Vetäytyy ovelta pois.)
(Tarkastaja avaa oven Almalle ja Karinille.)
TARKASTAJA. Jaha—rouva Hake näkyy olevan täällä. Sitten saan ehkä jättää herrasväen ja vetäytyä takaisin.
ALMA. Suokaa anteeksi, että olemme vaivanneet teitä.
TARKASTAJA. Ei se mitään. (Kumartaa jäähyväisiksi ja menee.)
ALMA. Hyvää päivää, Sylvi. Tulimme sinua tervehtimään, kun kuulimme, että olet kaivannut vanhoja tuttavia.
SYLVI. Minäkö?—Ei, se on erehdys. En minä ole kaivannut vanhoja tuttavia. Viktoria vaan—en ketään muuta, en niin kertaakaan ketään muuta.
KARIN. Sallithan meidän kumminkin tulla luoksesi, vai—täytyykö lähteä pois heti?