SYLVI. Tuottehan hänet sitten varmaan mukananne? (Istuu ikkunan ääreen.)
ROUVA HAKE. Ihan varmaan. Hyvästi nyt siksi! (Menee, mutta tulee heti takaisin.) Sepä sattui hyvästi. Pastori on täällä ja pyytää päästä puheillenne. Teidän ei tarvitsekaan jäädä tänne yksinänne.
SYLVI. Pastori? Olihan hän täällä aivan hiljan. Minkätähden hän nyt taas tulee?
ROUVA HAKE. Pastori tahtoo teitä lohduttaa ja rauhoittaa. Hän pitää teistä aina niin hyvää huolta. Saanhan päästää hänet sisään, vai kuinka?
SYLVI. Mutta meneekö hän sitten pois, ennenkuin Viktor tulee?
ROUVA HAKE. Sh—herran nimessä! Hän seisoo tuolla ja kuulee.—Antakaa hänen tulla sisään kaiken mokomin—hän kun on teille niin ystävällinen.
SYLVI. Niin, tiedän kyllä, että hän on ystävällinen ja suo minulle hyvää. Mutta nyt en tahtoisi häntä tänne—en tällä hetkellä—
ROUVA HAKE. Sitä ei voi estää millään tavalla—kun hän kerran on tullut.
SYLVI. No niin, käskekää hänet sitten sisään.
ROUVA HAKE. Pastori on niin hyvä! (Menee.)