SYLVI. Kuinka sitten? Selitä!
VIKTOR. Onko se niin välttämätöntä, Sylvi? Emmekö ennemmin jättäisi nämä asiat sikseen?
SYLVI. Ei, minä tahdon tietää kaikki. Sinä et saa salata mitään. Mitä on tämä kaikki sinuun vaikuttanut? Sano?
VIKTOR. Se on niin vaikeata.—Minä tulen loukkaamaan sinua.
SYLVI. Elä huoli siitä. Viktor—mitä olet sinä tuntenut?
VIKTOR.—En minä voi.—Sylvi, anna minun mennä!
SYLVI (nousee, nojautuu tuolin selkään). Ei, ennenkuin olet sen minulle selittänyt.
VIKTOR. Sinä vaadit?
SYLVI. Vaadin.
VIKTOR. Jos sinä edes voisit minua ymmärtää, Sylvi. Jos voisit asettua minun sijaani—