SYLVI. Pois!
VIKTOR. No—koska niin tahdot—(Menee ovelle, pysähtyy, katsoo taakseen.) Sylvi—?
SYLVI (hiljaa, kiiltävin, tuijottavin silmin). Odota, Aksel—minä se olen—pikku kissimirri, etkö tunne…
ROUVA HAKE (tulee sisään, ottaa muutamia askeleita Sylviä kohti, pysähtyy hämmästyneenä.)
VIKTOR (nojautuu masentuneena oveen).
SYLVI (kovemmalla äänellä). Holhooja-setä—ota pikku sirkkunen syliin. Ja varo,—varo, varo, ettei hän putoo! (Kiihkeämmin.) Aksel, holhooja-setä, etkö kuule—minä se olen, pikku kissimirri—Aksel, ota sirkkunen syliin! (Putoo tiedottomana maahan.)
(Esirippu laskee.)
[1893.]
KOVAN ONNEN LAPSIA
Näytelmä kolmessa näytöksessä