HENKILÖT:
ANTTI VAARANEN, työmies.
SILJA, hänen vaimonsa.
MAIJU, | heidän lapsiaan.
VILLE, |
MATLENA MEHTOLA, nuori nainen.
MIKKO MEHTOLA, hänen veljensä, työmies.
TOPRA-HEIKKI, työmies Pohjanmaalta.
KUNNARI, | työmiehiä.
JAARA, |
OTTO, noin 14-vuotias poika.
HEIKURA, | poliiseja.
TIRKKONEN, |
VALLESMANNI.
SILTAVOUTI.
JAHTIVOUTI.
KAKSI RENKIÄ.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Vaarasen tupa. Perällä ovi; siitä oikeaan uuni. Toisella seinällä ikkuna, jonka alla penkki ja hiukan etempänä pöytä. Suuren, kauvas lattialle ulottuvan uunin kupeella vuode, sivulla penkki ja etunäyttämöllä vasempaan kätkyt.)
(Silja tuudittaa lasta; Maiju istuu kyyrysillään uunin luona, Ville voihkaa sängyssä.)
SILJA (hyräelee). Hs-ss-ss-ss. Aa-aa-aa-aa, hs-aa-aa-aa.—Käypä Maiju katsomassa, eikö isää jo näy.—Hs-ss-ss-ss, hss-ss-ss-ss. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi.»
MAIJU (käytyään ulkona). Eihän siellä näy mitään, kun on pilkkoisten pimeä.
SILJA. Olisit huutanut.—Hs-ss-ss-ss. Hs-ss-ss-ss.—Koskeeko sinuun,
Ville?
VILLE. Koskee.—Oi, oi, oi—
SILJA. Voi, raukkani. Hs-ss-ss-ss.