MAIJU (ulkona). Isä hooi! I-sää!
SILJA. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki—»
MAIJU (palajaa). Ei kuulu vastausta.
SILJA. Hyvä Jumala, missähän se viipyy näin kauvan? Ja tuo Ville raukka, kun taas on semmoisessa tuskassa. Tulepa sinä soudattamaan, että pääsen sitä hieromaan edes. Heiluta vaan tasaisesti, noinikään, kyllä se nukkuu siihen.—Näytäpäs, lapseni, mistä sinua nyt ottaa? Tuostako sydänalasta?
VILLE. Eikä, kun päästä.
SILJA. Kuinka se on tulinen! Ihan kättä polttaa. Käänny vähän enemmän kyljellesi, minä koetteeksi hieron noita valtasuonia. Ehkä siitä olisi apua.
VILLE. Elkää kovasti.
SILJA. Ei kovasti. Hiljaa vaan, ettei tee kipeätä. Näin, tällä tavalla.
Tuntuuko hyvältä?
VILLE. Tuntuu.
MAIJU. Äiti, minä näin Villestä unta äsken, kun nukuin tuolla penkillä.