TOPRA-HEIKKI. Ole vai, semmoisiinko minä olisin joutunut. Eikö meillä ole tässä tosi edessä, taikka saamme panna hampaat naulaan.
KUNNARI. No, heikkari, elähän suutu. Minä olen jo totinen kuin vastarannan kiiski.
TOPRA-HEIKKI. Joko olette ensimmäisen nälkänne sammuttaneet?
MIKKO. Sen verran ainakin, että kuunnella saatamme.
TOPRA-HEIKKI. Niinpä minä teille nyt sanon, ettei tämä vetelehtiminen enää kelpaa. Meidän tulee ryhtyä toimeen, jos mieli jotakin aikaan saada.
KUNNARI. Hyvä juttu! Minä olen mukana vaikka paikalla.
MIKKO. Minä myös. Kun vaan ilmoitat mitä on tehtävä.
TOPRA-HEIKKI. Joka haaralla rikkaat ahdistavat köyhiä. Ja köyhät seisovat vaan ristissä käsin ja pusertavat itkua. Ei kukaan auta, eikä neuvo. Onko tämä laitaa?—Meitäkin tässä neljä tukevaa miestä, luulisi meidän johonkin pystyvän. Mutta eläs vielä! Hyppisiä nuolemme, metsiä kierrämme ja päivät menevät hukkaan.
MIKKO. Tuota samaa olen minä ajatellut.
KUNNARI. Mutta kenenkäs on syy? Sinustahan se parhaiten riippuu, Topra, sillä olethan sinä niinkuin päällikkönä tässä komppaniiassa.