SILJA. Tässähän minä olen, lapsi. Mitä tahtoisit?
VILLE. Pitele kiinni, äiti.
SILJA. Joko tuskat alkavat taas?
VILLE (valittaa ja huhtoo käsillään).
SILJA. Lapsi raukkani, kun täytyy kärsiä noin paljon. Rakas, laupias isä, huojenna kipua, anna loppua pikemmin… Maiju, tuo vettä, että saan kostuttaa huulia edes… Voi, raukkani! Näin kovia vaivoja ei hänellä ole vielä ollutkaan… Koeta panna lusikalla suuhun, minun täytyy pidellä käsiä, muuten hän hakkaa niitä sängynlaitaan…
MAIJU. Ei niele; se jää kurkkuun korisemaan.
SILJA. Eikö niele?… Silloin on loppu lähellä.
MAIJU. Äiti, elkää antako Villen kuolla. Elkää äiti. Minulle tulee niin ikävä.
SILJA. Hyvä lapsi, onko se minun vallassani.
MAIJU. Minä juoksen Mäki-Mattiin hakemaan apua. Ehkä saisimme sieltä rohtoja.