SILJA. Kuuletko, lapsi, mitä Maiju sinulle antaa? Semmoista makeata kun hän on säästänyt Ville pojalle.
MAIJU. Ja siitä asti, kun viimeksi kävin Mäki-Matissa. Edes kaksi viikkoa, taikka enemmänkin. Iitan kanssa leikittiin silloin vieraisilla… Siinä on, ota, Ville!
SILJA. Annapas olla, mitä hän katsoo taas noin kummasti? Mene, mene, lapseni, vie pois sokurisi, näethän sinä, ettei se meistä enää tiedä laisinkaan. Ville, rakas poikani, osaatko puhua vielä? Tunnetko äitiä?
VILLE. Siellä on … niin kirkasta … ja kaunista…
SILJA. Missä, armaani?
VILLE. Taivaassa… Enkelit laulavat … palmut kädessä…
Ja urut … soivat…
MAIJU (vavisten). Äiti!
SILJA. Hiljaa, hiljaa.
MAIJU (kuiskaa). Kuoleeko hän, äiti?
SILJA. Kuolee.