AKSEL. Sen kyllä uskon.
VIKTOR. Oh—mitäs niistä. Mehän olimme silloin lapsia vielä.
AKSEL. No niin—.
SYLVI (tulee vasemmalta). Hyvät naiset ja herrat, kahvipöytä odottaa.
Tarjoo käsivartesi Almalle, Aksel.
AKSEL. Saanko luvan, neiti? (Menevät ruokasaliin vasemmalle.)
SYLVI (työntää ruokasalin oven kiinni). Viktor, oletko sinä nyt vihainen?
VIKTOR (tarjoo hänelle käsivartensa). Sietäisipä melkein olla.
SYLVI. Mutta et henno kumminkaan, vai mitä?
VIKTOR. En—en minä henno!
SYLVI. Kuinka herttaisen hyvä sinä olet! Minä pidän sinusta niin kovasti.