SYLVI. Viktor,—minkätähden sinä olet noin paha? Ennen kerroimme ihan kaikki toisillemme—miksi emme nyt voisi tehdä samoin?
VIKTOR. Ei, ei—!
SYLVI. Hyvä, rakas Viktor—!
VIKTOR. Sylvi—elä katso minuun tuolla lailla. Muuten—menetän kohta kaiken malttini.
SYLVI. Kuinka kauvan sinä kiusaat minua?
VIKTOR. Oh—mikä heikko raukka minä olen. Minun pitäisi paeta tieheni eikä koskaan enää näyttää sinulle silmiäni.
SYLVI. Kas sepä olisi kaunista!
VIKTOR. Enhän minä sitä voikaan. Ei, minä en voi!—Oo Sylvi, kuinka hurmaavan kaunis sinä olet!
SYLVI. Sinä et vastaa mitään kysymykseeni, Viktor.
VIKTOR. No, olkoon menneeksi! Minä tunnustan sinulle kaikki suoraan.—
Mutta ei nyt—toisen kerran, kun olemme kahdenkesken.