VIKTOR. Rakas, pikku Sylvi—sinä olet toisen miehen vaimo.—Sinä et ole enää vapaa.
SYLVI. Mutta minä en rakasta Akselia, minä rakastan ainoastaan sinua. En tiennyt mitä rakkaus oli, kun menin naimisiin hänen kanssansa. Ja sen ilmoitan hänelle vielä tänä päivänä, heti paikalla—
VIKTOR. Ei, Sylvi, Jumalan tähden, sitä et saa tehdä. Et ainakaan vielä—
SYLVI. Miks'en?
VIKTOR. Hän erottaisi meidät ijäksi päiviksi, emme saisi enää koskaan tavata toisiamme.
SYLVI. Emme koskaan edes tavata toisiamme? Hän estäisi—? Ei, Viktor, sinä erehdyt, sinä et tunne Akselia—
VIKTOR. Aksel on siinä suhteessa niinkuin muutkin miehet. Hän nostaisi metelin, kieltäisi minun käymästä talossaan ja sulkisi sinut lukon taakse.
SYLVI. Mitäs sitten teemme, Viktor?
VIKTOR. Meidän täytyy olla varuillamme ensi aluksi. Ei antaa kenenkään aavistaa mitään.
SYLVI. Entä sitten—?